12 kuvaa: syyskuu

Syyskuun ainoat sateiset päivät?
Kuva on otettu 4.9.2009 pienellä digipokkarilla (Sony Cyber-shot DSC-W170). Asetuksista en muuta tiedä, kuin että nappula oli ISO-asennossa ja seisoin parvekkeen kynnyksellä.

Päätin lopulta viime tingassa osallistua tähän, kun kävin lukemassa Kameraveneessä olleen keskustelun ja huomasin, ettei tähän tarvitse niin vakavasti suhtautua. Ensin ajattelin, että haaste on vain tosikuvaajille.

Valitsin kohteeksi parvekkeen, koska olen laiska. En halunnut kohdetta, jonne pitää varta vasten mennä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kotkan keskustassa Kirkkokadulla oleva rakennustyömaa, mutta koska se valmistuu jo tänä vuonna, niin ajattelin, että yli puoli vuotta uuden talon julkisivua olisi tosi tylsä aihe.

Kuva on otettu syyskuun alussa, kun vielä näytti normaalilta sateiselta syksyltä. Tänään sama parveke (eri pyykit) kylpee auringonvalossa niin, että pitänee mennä kastelemaan murattia, persiljaa ja villisuolaheinää.

Inhimillinen

Valokuvatorstai 138. / 16. Tämän viikon haastesanana on inhimillinen. Aihetta on kuitenkin rajattu sillä tavalla, että haasteeseen ei saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.

Kuvassa on ihmisiä, mutta en tarkoita heitä, vaan tuota moottokelkkaa, jonka keula tuo mieleeni inhimillis-robottimaisen hyönteisen. Minusta monien kulkupelien keulassa on inhimillisiä piirteitä. Johtuu varmaan lampuista, jotka tuovat mieleen silmät.

Tuttien loppusijoituspiste

Valokuvatorstai 137. / 15. Tällä viikolla haasteemme on oheinen kuva ja kehotus:"Katso kuvaa, jatka tarinaa. Mitä tulee mieleen?"
Minun kuvassani on Linnanmäellä oleva kori, jonne "isot tytöt ja pojat" voivat jättää tuttinsa.

Sateenkaari

Valokuvatorstai 136. / 14.: Sateenkaari ja toinenkin. Harmi, että tavallisella kameralla ei saa vangittua niitä ihania värejä ja erityisesti taivaan hehkua.

Parasta kesässä

Valokuvatorstain kesäloman jälkeinen haaste oli "Parasta kesässä". Myöhästyin siitä, mutta nimeän nämä kesäkuvani haasteen mukaan. Oikeastaan parasta on tavata ihmisiä, vanhoja tuttuja ja sukuja sekä uusi tuttavuuksia. En kuitenkaan julkaise täällä ihmisten kuvia, niin nämä ruoka- ja kukkakuvat saavat symboloida kesän parhaita hetkiä: mökkielämää, perhejuhlia, hääpäivää, lomamatkaa ja muita tapahtumareissuja.

Le petit train kotkalaisittain

Yötä päivää Satamakatua

Olen aiemmin jo tainnut kertoa, että tämä on yksi kotikaupunkini suosikkinäkymistäni. Tunnelma vaihtuu vuorokauden- ja vuodenajan mukaan, mutta aina on kiva ajaa tätä katua alas. Taivaan väritys on varsinkin iltaisin usein upea, ja jos ei olisi kiire kotiin, voisi pysähtyä vain ihailemaan auringonlaskua.